Ulos 2020

Ulkona oppiminen lyö itseään läpi eri oppilaitoksissa ja hyvästä syystä. Etenkin ala-asteilla ja päiväkodeissa metodi on suosittu, mutta mikään ei estä käyttämästä sitä myös ylemmillä koulutustasoilla. 

Tutkimukset ovat todistaneet, että oppiminen luonnossa on tehokkaampaa ryhmän vetäjästä tai muusta ohjaajasta riippumatta. Toisin sanottuna parempia oppimistuloksia on helpompi saavuttaa kuin perinteisessä luokkahuoneopetuksessa pelkästään opetusympäristöä vaihtamalla. 

Selvitimme miksi ja kerromme, opetellaanko luonnossa muitakin kuin retkeily- ja erätaitoja. 

Miten ulkona oppiminen hyödyttää oppilasta?

Ulkona oppiminen on yksinkertaisimmillaan ulkoilmassa tapahtuvaa opiskelua. Käsite ei pureudu tarkemmin siihen, mitä ulkona opetetaan. Kyse voi olla kasvien tunnistamisesta, matematiikasta, äidinkielestä tai liikunnasta. Luokkahuoneen seinät laajenevat lähimetsiin, puistoihin, rannoille tai mihin muuhun tahansa vehreään kohteeseen. 

Aktiivinen, käytännönläheinen, oppilaskeskeinen ja yhteistyöhön perustuva oppimistapa jättää kirjoja syvemmän muistijäljen ja kehittää monipuolisesti erilaisia elämätaitoja. Luontoympäristö tekee oppilaista osallistuvampia sekä fyysisesti aktiivisempia. 

Ulkona touhutessa lihakset saavat liikettä ja stressi vähentyy. Samalla kortisolin ja muiden stressihormonien tuotannon heiketessä keskittyminen ja huomiokyky paranevat. Sinnikkyys nostaa päätään ja saa luokan pistämään parastaan. Raitis ilma aktivoi aivoja ja siivittää entistä parempiin oppimistuloksiin.

Koska ulkona oppiminen on usein pienryhmätyöskentelyä, oppilaiden kommunikaatiotaidot, sosiaaliset taidot ja toiminnan itsesäätely joutuvat koetukselle, vaikka ympäristö on luokkahuonetta rauhallisempi. Yhteistyötaitojen kehityksellä on kuitenkin pitkälle kantavat vaikutukset ja suora yhteys oppilaan myöhempää työmenestykseen. 

Ei pelkkää kasvitiedettä

Ulkona oppiminen on korostunut nykyaikaisissa opetussuunnitelmissa, vaikka metodina se ei olekaan uusi. Moni aikuinen muistaa oppivuosiltaan esimerkiksi lähiympäristön siivoustalkoot tai marjanpoimintaretket.

Opettaja ja liitutaulu ovat kuitenkin korvautuneet kokonaisvaltaisia elämyksiä hakevilla opetustavoilla, jotka sopivat paremmin nykyajan kärsimättömille kuluttajille. Tämän päivän moderni koulumaailma jopa sallii erilaisten teknologisten apuvälineiden mukaan luontoon ottamisen. Eri elementtejä yhdistelmällä vain taivas on rajana kulloinkin opettavan asian esittämiseen, sisäistämiseen ja soveltamiseen.

Vaikka ulkona oppiminen korostaa luonnon kunnioittamista, ei sillä suinkaan tarkoiteta vain luontoon liittyviä oppiaineita. Luonnossa on mahdollista opettaa vaikka minkälaisia oppimiskokonaisuuksia eikä ole sidottua ympäristöön. Ulko-opetus estää ihmiselle luontaisen luontoyhteyden menettämistä ja taistelee liikkumattomuutta ja lyhytjänteisyyttä vastaan. Ulkona oppiminen motivoi ja vaikuttaa näin positiivisesti koulumenestykseen. 

Toimintavinkkejä ulkona oppimiseen

Opettajat, ohjaajat, kouluttajat tai lasten vanhemmat löytävät netistä monenkirjavan tietopankin eri tehtävistä, joita oppilaille voi tarjota. Esimeriksi Unelmien veneet -harjoitus yhdistää tieteen, taiteen ja sosiaaliset taidot samaan pakettiin. Tavoitteena on rakentaa veneitä eri materiaaleista ja selvittää, mitkä materiaalit uppoavat ja miksi näin käy. 

Aktiviteetin on helppo valmistautua keräämällä erilaisia luonnonmateriaaleja tai lähettää oppilaat materiaalien hankintaretkelle itse. Jos lähellä on puro tai muu virtaava vedenlähde, päästään veneitä testaamaan pesuvatia jännittävämmässä ympäristössä ja kisata voittavasta veneestä. Tehtävään voidaan lisätä veneiden liikkeelle laskun yhteydessä lausutut toivotukset, värssyt tai muita luovuutta, puheviestintää ja ilmaisukykyä parantavia harjoituksia. 

Tehtävä voi myös toimia aasinsiltana muiden maiden tavoista ja kulttuureista keskustelemiseen. Esimerkiksi Intiassa veden varaan lasketaan kukilla ja kynttilöillä koristeltuja koreja – he tekevät niin miksi? Muita ideoita tarjoavat erilaiset eri kielillä olevat lajikortit, etsi ja lyödä -pelit, bingot, askartelutarvikkeet, suurennuslasit ja mittausvälineet. Äidinkieltä ja historiaa voidaan opettaa keksimällä ja tai muistelemalla ympäristössä erilaisia tarinoita.

3 nopeaa askelta ulko-opetukseen: suunnittele, valmistaudu ja varmista

Hyvin suunniteltu on aina puoliksi tehty ja sama sääntö pätee ulkoluokka-päivää suunnitellessakin. Ohjaajalla on hyvä olla hihassaan muutama eri aktiviteetti, joita voidaan ajan ja sään antamissa puitteissa helposti vaihdella. Ulkona oppimista on vaikea kellottaa, mutta tyhjänpanttina olosta ei pidä kukaan. Siksi enempi on parempi.

Oppilaita on valmistettava ulkona oppimispäivään siten, että jokaisella on tilanteeseen sopiva vaatetus. Reppuihin kannattaa sujauttaa istuinalusta ja välttämättömimmät vaihtovaatteet, oma juomapullo ja pientä evästä. Kylläiset lapset jaksavat paremmin kuin pikkunälän riivaamat oppilaat.

Ohjaajan on tehtävä päivän oppimisympäristön riskikartoitus ennen oppilaiden mukaan ottamista ja huolehtia, että matkassa ensiapulaukku ja puhelin akku täyteen ladattuna. Myös käsien pesumahdollisuutta ja vessan käyttöä on hyvä miettiä. 

Mukana kannettavaa tavaraa ei kuitenkaan kannata kerätä liikaa, vaan vaihtaa paikkaa paremmin ulkona oppimiseen sopivaksi. Ulkoiluhetken ei tarvitse kestää koko koulupäivää, sillä hyödyt saavutetaan ja jo tunnin kahden ulkona oleskelulla. 

Luonnossa liikkuminen on aina ollut lähellä suomalaisten sydämiä, mutta maailmalla jyllännyt Covid19-pandemia on innostanut kansaa lähtemään kotiovesta ulos entistä hanakammin. Virukset suinkaan eivät ole retkeilybuumin varsinaisia aiheuttajia, mutta ne ovat kiihdyttäneet retkeilyn suosiota merkittävästi. Muiden kulttuuri- ja vapaa-ajanrientojen rajoittuessa kansalaisten huomio on kohdistunut lähimetsiin. 

Kansallispuistot ja valtion suojelemat maa-alueet ovat vuosien 2020 ja 2021 aikana rekisteröineet merkittäviä kävijämääriä ja ennätyksiäkin on rikottu. Metsähallituksen mukaan pelkästään Sipoonkorven kansallispuistossa kasvua on havaittu 85 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna – luku on vaikuttava.

Retkeilyn lukuisat hyödyt keholle ja mielelle

Retkeilybuumi tarjoaa liikuntamuodon, joka sopii monen kuntoiselle harrastajalle. Aiempaa kokemustakaan ei tarvita. Luonnossa liikkuminen tuntuu kevyemmältä, ja ihminen liikkuu metsässä huomaamattaan reippaammin kuin sisätiloissa. Luontoliikunta on tutkitusti hyvä hyvinvoinnin ylläpitäjä. Painonhallinta onnistuu jo 2,5 tunnin viikoittaisella ripeällä kävelyllä tai 1,5 tunnin juoksulla metsäpoluilla, kun sokeritasapaino ja kolesterolin säätely normalisoituvat. 

Luonnon terveysvaikutuksista hyötyminen ei edellytä hikiliikuntaa – pelkkä rauhallinen kuljeskelukin riittää. Luonto elvyttää mieltä ja toimii erinomaisena stressistä palautumisen apukeinona. Niin sanottu akkujen lataaminen tarkoittaa käytännössä keskittymiskyvyn parantumista sekä sykkeen että verenpaineen madaltumista. Ulkoilun on todettu lievittävän fyysisiä kipuja, kuten päänsärkyä, ja alentavan lihasjännitystä.

Uusi ympäristö kutittelee uteliaisuutta ja kaunis maisema nostaa mielihyvähormoneja. Jo viisi minuuttia ulkona riittää mielialan parantumiseen ja vähentää kielteisiä tunteita. Elinvoiman kohentumisen lisäksi luonnossa liikkuminen edistää yhteisöllisyyttä, nostaa itsetuntoa ja tehostaa ongelmanratkaisukykyä. Luonnossa ihmiset ovat vapautuneempia, juttu luistaa ja retkeilyseurueeseen suhtaudutaan myönteisesti.

Miten retkeilykohde valikoituu?

Suomalainen asuu keskimäärin 700 metrin päässä metsästä ja pääsy luontoon on maassamme helppoa. Jokamiehenoikeuden antaman luvan nojalla Suomen pinta-alasta yli 90 prosenttia on käytettävissä retkeilyyn, minkä lisäksi 40 kansallispuistoa tarjoavat monenlaisia retkikohteita. 

Kalliokiipeilyyn tai kinttupolkuihin turvautuminen ei siis ole tarpeen, sillä kunnat ja kaupungit ylläpitävät eri reittejä alueillaan. Luontokohteet ovat aina avoinna eivätkä maksa mitään, mutta sään ja saatavilla olevan valonmäärän asettamat rajoitukset on hyvä ottaa huomioon.

Retkeilybuumin kohde valikoituu hieman eri tavalla talvi- ja kesäkauden mukaan, mutta erityisesti vesistöjen läheisyys, saatavilla olevat palvelut, kuten käymälät, tuli- ja taukopaikat, tuvat ja kioskit vaikuttavat retkeilijöiden päätökseen. Myös opasteet ja kartat ovat tärkeitä, vaikka puhelimeen saa mukaan otettavaksi monia hyviä navigointi- ja reittisovelluksia. 

Sijainti päätetään etäisyyden tai matkan helppouden perustella. Omalla ajoneuvolla lähdetään hieman kauemmaksi, kun taas julkisilla liikennevälineillä jäädään kaupunkialueen läheisyyteen. Etenkin pääkaupunkiseudulla suositaan helppopääsyisiä kohteita, kuten Nuuksion kansallispuistoa ja Meikon luonnonsuojelualueetta. 

Retkikohteita ympäri Suomea

Lappi ja sen monimuotoiset retkeilykohteet ansaitsisivat kokonaan oman retkeilybuumi lukunsa, ja Itä-Suomessa Kolin kansallispuisto kutsuu kotimaan matkailijoita nauttimaan hulppeista järvi- ja vaaramaisemista. Länsi-Suomi on tunnettu Helvetinjärven kansallispuiston jylhistä rotkoista ja Kurjenrahkan kansallispuiston laajasta suoalueesta. Keski-Suomea puolestaan hallitsevat Jyväskylän Vaarunvuoret, Himoksen patikkareitit ja Etelä-Konneveden kansallispuisto. 

Yksityiskohtaisia reittiohjeita löytyy kuntien kotisivuilta, ja sosiaalisen median aikakautena luontoaiheiset hastagit johdattavat retkikuntia suosituimpiin sijainteihin. Instagramissa hyviä sijoituksia keräävät rantakohteet kuten Oulun Nallikari ja Yyteri, kun taas paremmin retkeilyyn sopiva Tampereen Pyynikki jää kolmoseksi. 

Luonto tarjoaa monenlaista tekemistä

Retkeilykärpäsen puremat kansalaiset suunnistavat suomalaisille patikkapoluille aikomuksenaan tehdä kävelylenkki, päiväretki tai viettää luonnonhelmassa useampi vuorokausi. Metsäteillä on ensikertalaisia ja kokeneita vaeltajia, joita yhdistää halu nauttia luonnon hiljaisuudesta. 

Merkittyjä retkeilyreittejä on sekä rengaslenkkeinä, joissa retkeilijä palautuu reitin päätteeksi lähtöpisteeseen, sekä pitkiä, nauhamaisia reittejä, joita voi kävellä niin pitkälle kuin kunto kestää. Useimmat retkeilevät vanhojen metsien-, harjujen- tai soidensuojelukohteissa, mutta luontopolkuna voi toimia peltojen ja talousmetsän ympäröimä hiekkatiekin. Jos suunnistustaidot ovat kohdallaan, avautuu retkeilijöille valmiita reittejä runsaampi kohteiden kirjo. 

Suomen luonto tarjoilee erilaisia elämyksiä ja mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen hyötyliikuntaan. Retkeily on tämän hetken suosituin aktiviteetti, mutta maastopyöräily, melonta, soutu, hiihto, marjastus, sienestys ja kalastus ovat aivan yhtä hyviä tapoja ottaa ulkoilmasta ilo irti. Myös kasvien tunnistaminen, puukolla vuoleminen ja nuotion sytyttäminen ovat taitoja, joka opitaan parhaiten luonnossa liikkuessa. 

Retkiruoan valmistuksesta voi tehdä kulinaarisen elämyksen, vaikka nuotiolla paistettu makkarakin maistuu paremmalta kuin mikään uunilenkki. Retkikokkien on otettava ruokalistan suunnittelussa huomioon retken kesto, osallistujien määrä ja vuoden aika. Talvella keho vaatii ylimääräistä energiaa kehon lämpötilan ylläpitämiseen, kun taas kesällä riittävästä nesteytyksestä on pidettävä huolta. Ruokatarvikkeet myös säilyvät eri tavalla ympäröivän ilman mukaan. 

Hyvä retkeilyetiketti alkaa omasta navasta

Thaimaahan, Kanariansaarille ja muihin aurinkokohteiseen suuntautuvan rantaloman korvaavaksi trendiksi muodostunut retkeilybuumi on huomattu niin marketeissa kuin erikoistuneissa netti- ja kivijalkaliikkeissä. Rinkkoja, vaelluskenkiä, telttoja, makuupusseja ja -alustoja, termospulloja ja retkiastioita hankitaan itselle, ystäville ja koko perheelle. 

Kävijämäärien nousu näkyy itse reiteillä, ja ennen valtaväylistä syrjässäkin olleet polut ovat olleet ahkerassa käytössä. Suuremmat ihmismäärät eivät kuitenkaan ole yksinomaan iloinen ja tervetullut uutinen. Massat kuormittavat luontoa ja vaativat luontokohteilta lisää ylläpitoa. Ikäviä lieveilmiöitä ovat muun muassa roskaaminen, ruuhkat ja häiriökäyttäytyminen.

Jotta retkeilybuumi ja muut luontoharrastukset voivat jatkaa kasvuaan, on luonnossa liikuttava siihen puuttumatta. Jopa harmittomalta kuulostavat kivikasarakennelmat vahingoittavat roudan luonnollisia kuvioitta ja muuttavat siten maisemaa. Lisäksi lintujen pesimäkaudet ja muut luonnossa liikkumisen rajoitukset on otettava huomioon. 

Hyvään retkietikettiin kuuluu luonnon kunnioittaminen, lemmikkien kytkettynä pitäminen ja vain sallituille paikoille leiriytyminen. Retken aikana kertyneet roskat on vietävä mukana jätepisteeseen ja tulet tehtävä ainoastaan sallituille paikoille metsäpalovaaran välttämiseksi. Etenkin aloittelevien retkeilijöiden kannattaa suosia merkittyjä reittejä – kompassin varassa vaeltaminen kannattaa jättää myöhempään ajankohtaan, kun kokemusta retkeilystä on kertynyt kunnolla.