Luonnossa liikkuminen on aina ollut lähellä suomalaisten sydämiä, mutta maailmalla jyllännyt Covid19-pandemia on innostanut kansaa lähtemään kotiovesta ulos entistä hanakammin. Virukset suinkaan eivät ole retkeilybuumin varsinaisia aiheuttajia, mutta ne ovat kiihdyttäneet retkeilyn suosiota merkittävästi. Muiden kulttuuri- ja vapaa-ajanrientojen rajoittuessa kansalaisten huomio on kohdistunut lähimetsiin.
Kansallispuistot ja valtion suojelemat maa-alueet ovat vuosien 2020 ja 2021 aikana rekisteröineet merkittäviä kävijämääriä ja ennätyksiäkin on rikottu. Metsähallituksen mukaan pelkästään Sipoonkorven kansallispuistossa kasvua on havaittu 85 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna – luku on vaikuttava.
Retkeilyn lukuisat hyödyt keholle ja mielelle
Retkeilybuumi tarjoaa liikuntamuodon, joka sopii monen kuntoiselle harrastajalle. Aiempaa kokemustakaan ei tarvita. Luonnossa liikkuminen tuntuu kevyemmältä, ja ihminen liikkuu metsässä huomaamattaan reippaammin kuin sisätiloissa. Luontoliikunta on tutkitusti hyvä hyvinvoinnin ylläpitäjä. Painonhallinta onnistuu jo 2,5 tunnin viikoittaisella ripeällä kävelyllä tai 1,5 tunnin juoksulla metsäpoluilla, kun sokeritasapaino ja kolesterolin säätely normalisoituvat.
Luonnon terveysvaikutuksista hyötyminen ei edellytä hikiliikuntaa – pelkkä rauhallinen kuljeskelukin riittää. Luonto elvyttää mieltä ja toimii erinomaisena stressistä palautumisen apukeinona. Niin sanottu akkujen lataaminen tarkoittaa käytännössä keskittymiskyvyn parantumista sekä sykkeen että verenpaineen madaltumista. Ulkoilun on todettu lievittävän fyysisiä kipuja, kuten päänsärkyä, ja alentavan lihasjännitystä.
Uusi ympäristö kutittelee uteliaisuutta ja kaunis maisema nostaa mielihyvähormoneja. Jo viisi minuuttia ulkona riittää mielialan parantumiseen ja vähentää kielteisiä tunteita. Elinvoiman kohentumisen lisäksi luonnossa liikkuminen edistää yhteisöllisyyttä, nostaa itsetuntoa ja tehostaa ongelmanratkaisukykyä. Luonnossa ihmiset ovat vapautuneempia, juttu luistaa ja retkeilyseurueeseen suhtaudutaan myönteisesti.
Miten retkeilykohde valikoituu?
Suomalainen asuu keskimäärin 700 metrin päässä metsästä ja pääsy luontoon on maassamme helppoa. Jokamiehenoikeuden antaman luvan nojalla Suomen pinta-alasta yli 90 prosenttia on käytettävissä retkeilyyn, minkä lisäksi 40 kansallispuistoa tarjoavat monenlaisia retkikohteita.
Kalliokiipeilyyn tai kinttupolkuihin turvautuminen ei siis ole tarpeen, sillä kunnat ja kaupungit ylläpitävät eri reittejä alueillaan. Luontokohteet ovat aina avoinna eivätkä maksa mitään, mutta sään ja saatavilla olevan valonmäärän asettamat rajoitukset on hyvä ottaa huomioon.
Retkeilybuumin kohde valikoituu hieman eri tavalla talvi- ja kesäkauden mukaan, mutta erityisesti vesistöjen läheisyys, saatavilla olevat palvelut, kuten käymälät, tuli- ja taukopaikat, tuvat ja kioskit vaikuttavat retkeilijöiden päätökseen. Myös opasteet ja kartat ovat tärkeitä, vaikka puhelimeen saa mukaan otettavaksi monia hyviä navigointi- ja reittisovelluksia.
Sijainti päätetään etäisyyden tai matkan helppouden perustella. Omalla ajoneuvolla lähdetään hieman kauemmaksi, kun taas julkisilla liikennevälineillä jäädään kaupunkialueen läheisyyteen. Etenkin pääkaupunkiseudulla suositaan helppopääsyisiä kohteita, kuten Nuuksion kansallispuistoa ja Meikon luonnonsuojelualueetta.
Retkikohteita ympäri Suomea
Lappi ja sen monimuotoiset retkeilykohteet ansaitsisivat kokonaan oman retkeilybuumi lukunsa, ja Itä-Suomessa Kolin kansallispuisto kutsuu kotimaan matkailijoita nauttimaan hulppeista järvi- ja vaaramaisemista. Länsi-Suomi on tunnettu Helvetinjärven kansallispuiston jylhistä rotkoista ja Kurjenrahkan kansallispuiston laajasta suoalueesta. Keski-Suomea puolestaan hallitsevat Jyväskylän Vaarunvuoret, Himoksen patikkareitit ja Etelä-Konneveden kansallispuisto.
Yksityiskohtaisia reittiohjeita löytyy kuntien kotisivuilta, ja sosiaalisen median aikakautena luontoaiheiset hastagit johdattavat retkikuntia suosituimpiin sijainteihin. Instagramissa hyviä sijoituksia keräävät rantakohteet kuten Oulun Nallikari ja Yyteri, kun taas paremmin retkeilyyn sopiva Tampereen Pyynikki jää kolmoseksi.
Luonto tarjoaa monenlaista tekemistä
Retkeilykärpäsen puremat kansalaiset suunnistavat suomalaisille patikkapoluille aikomuksenaan tehdä kävelylenkki, päiväretki tai viettää luonnonhelmassa useampi vuorokausi. Metsäteillä on ensikertalaisia ja kokeneita vaeltajia, joita yhdistää halu nauttia luonnon hiljaisuudesta.
Merkittyjä retkeilyreittejä on sekä rengaslenkkeinä, joissa retkeilijä palautuu reitin päätteeksi lähtöpisteeseen, sekä pitkiä, nauhamaisia reittejä, joita voi kävellä niin pitkälle kuin kunto kestää. Useimmat retkeilevät vanhojen metsien-, harjujen- tai soidensuojelukohteissa, mutta luontopolkuna voi toimia peltojen ja talousmetsän ympäröimä hiekkatiekin. Jos suunnistustaidot ovat kohdallaan, avautuu retkeilijöille valmiita reittejä runsaampi kohteiden kirjo.
Suomen luonto tarjoilee erilaisia elämyksiä ja mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen hyötyliikuntaan. Retkeily on tämän hetken suosituin aktiviteetti, mutta maastopyöräily, melonta, soutu, hiihto, marjastus, sienestys ja kalastus ovat aivan yhtä hyviä tapoja ottaa ulkoilmasta ilo irti. Myös kasvien tunnistaminen, puukolla vuoleminen ja nuotion sytyttäminen ovat taitoja, joka opitaan parhaiten luonnossa liikkuessa.
Retkiruoan valmistuksesta voi tehdä kulinaarisen elämyksen, vaikka nuotiolla paistettu makkarakin maistuu paremmalta kuin mikään uunilenkki. Retkikokkien on otettava ruokalistan suunnittelussa huomioon retken kesto, osallistujien määrä ja vuoden aika. Talvella keho vaatii ylimääräistä energiaa kehon lämpötilan ylläpitämiseen, kun taas kesällä riittävästä nesteytyksestä on pidettävä huolta. Ruokatarvikkeet myös säilyvät eri tavalla ympäröivän ilman mukaan.
Hyvä retkeilyetiketti alkaa omasta navasta
Thaimaahan, Kanariansaarille ja muihin aurinkokohteiseen suuntautuvan rantaloman korvaavaksi trendiksi muodostunut retkeilybuumi on huomattu niin marketeissa kuin erikoistuneissa netti- ja kivijalkaliikkeissä. Rinkkoja, vaelluskenkiä, telttoja, makuupusseja ja -alustoja, termospulloja ja retkiastioita hankitaan itselle, ystäville ja koko perheelle.
Kävijämäärien nousu näkyy itse reiteillä, ja ennen valtaväylistä syrjässäkin olleet polut ovat olleet ahkerassa käytössä. Suuremmat ihmismäärät eivät kuitenkaan ole yksinomaan iloinen ja tervetullut uutinen. Massat kuormittavat luontoa ja vaativat luontokohteilta lisää ylläpitoa. Ikäviä lieveilmiöitä ovat muun muassa roskaaminen, ruuhkat ja häiriökäyttäytyminen.
Jotta retkeilybuumi ja muut luontoharrastukset voivat jatkaa kasvuaan, on luonnossa liikuttava siihen puuttumatta. Jopa harmittomalta kuulostavat kivikasarakennelmat vahingoittavat roudan luonnollisia kuvioitta ja muuttavat siten maisemaa. Lisäksi lintujen pesimäkaudet ja muut luonnossa liikkumisen rajoitukset on otettava huomioon.
Hyvään retkietikettiin kuuluu luonnon kunnioittaminen, lemmikkien kytkettynä pitäminen ja vain sallituille paikoille leiriytyminen. Retken aikana kertyneet roskat on vietävä mukana jätepisteeseen ja tulet tehtävä ainoastaan sallituille paikoille metsäpalovaaran välttämiseksi. Etenkin aloittelevien retkeilijöiden kannattaa suosia merkittyjä reittejä – kompassin varassa vaeltaminen kannattaa jättää myöhempään ajankohtaan, kun kokemusta retkeilystä on kertynyt kunnolla.